Viimeisiä viedään!

Soon...

Hey there, lumessakahlaajat! Kuulin, että kevät antaa odottaa itseään ja joudutte siellä kotosalla kestämään edelleenkin pakkasia. Me olemme jo aikaa sitten kotiutuneet Kapkaupungista ja palanneet päiväntasaajalle eli toisin sanoen Ugandaan. Täällä on sadekausi menossa, joka ei kuitenkaan tarkoita sitä, että helle ja auringonpaiste olisivat kortilla. Päivisin aurinkoa piisaa mutta yöt ovat muuttuneet melkoisen epävakaisiksi. Rankkoja sateita ja kumisevia ukkosmyrskyjä on tullut ihasteltua yöaikaan. Iltaisin on ”mukava” mennä nukkumaan, kun sammakkoarmeijat kurnuttavat kuorossa hymnejään.  Ilmankosteus on hävyttömän korkea ja mieletön soosi puskee pintaan jo pelkästään sängystä noustessa. ;)

Mutta sitten asiaan…

Työharjoittelumme täällä Ugandassa alkaa hiljalleen olla ohitse eikä koko matkastammekaan ole enää kuin pari viikkoa jäljellä. Niin paljon asioita on sattunut ja tapahtunut, että tämä meidän blogimme ei millään pysty kertomaan niistä kaikista. Olemme pyrkineet linjaamaan pääpiirteet matkastamme, mutta meille on käynyt niin kuin monelle muullekin Afrikassa matkaavalle. Ei kerta kaikkiaan mikään selvitys tai kerronta pysty välittämään tätä kokemusta niille, jotka eivät ole kulkeneet täällä kanssamme. En edes tiedä mitä kertoisin kysyjille kotiin palaessani, kun he alkavat utelemaan matkastani ja Afrikasta yleensä. Tietenkin teen parhaani vastatakseni heidän kysymyksiinsä, mutta tiedän jo nyt, että jokin tällainen on koettava itse eikä kuultava toisilta. Sanottakoon nyt kuitenkin, että olen tosiaan saanut kokea Afrikan niin hyvässä kuin pahassakin.

Sosiaalityön touhussa... ;) Älä oo milläskään!

Työharjoittelumme osalta voisin sen verran kertoa, että meidän yhteistyömme Skills Plus organisaation kanssa alkaa olla tiensä päässä. Viikot ovat vierineet nopeasti ja tuntuu hassulta ajatella kaikkea sitä, mitä olemme olleet mukana tekemässä. Olemme opettaneet ATK-taitoja alueen nuorille aikuisille, tutustuneet lukuisiin orpokoteihin sekä muihin tahoihin, tehneet työtä kouluissa, koettaneet järjestää varainkeruuta sekä kartoittaa mahdollisia yhteistyökumppaneita. Olemme myös pyrkineet luomaan kumppanuuden koulumme ja Skills Plus järjestön välille, jotta vastaisuudessa Laurean opiskelijoiden olisi helpompi löytää mahdollinen harjoittelukohde Afrikasta. Ennen tätä Laurealla ei ollut kontakteja Ugandassa, joten joku (Minä) voisi kenties kehaista meitä kahta eräänlaisiksi pioneereiksi tällä saralla. Viimeiset työtehtävämme liittyvät lähinnä tulevaisuuden suunnitteluun ja järjestön internet sivujen uudistamiseen. Meiltä on muun muassa pyydetty apua niiden kehittämisessä sekä ulkoasun suunnittelussa.

Awww... Those kids! :')

Nyt, kun matkastamme on enää loppukiri jäljellä, alkavat ajatukset harhailla tulevaisuudessa ja etenkin kotiintulossa. Välttämättä miettii, että mitä tämä matka on antanut ja opettanut sekä kuinka asioihin suhtautuu kotiin saapuessa. Omalta osaltani on sanottava, että olen hieman yllättynyt siitä kuinka paljon uutta olen sisäistänyt monikulttuurisuudesta ja etenkin afrikkalaisesta meiningistä. Länsimainen kulttuuri on myös saanut uusia katsantokantoja mielessäni. Kaiken kaikkiaan minulla on positiivinen kuva tästä kaikesta, mutta paljon lähtemättömiä säröjäkin on tullut kokonaiskuvaan.

Tänne tullessani olin tapojeni vastaisesti melkoisen sinisilmäinen ja se kostautui monella tapaa ennen kuin opin pelaamaan kova kovaa vastaan. Tietenkin tiesin, että koska olen valkoinen mies, niin minulta tullaan vinkumaan rahaa jatkuvasti. Toiseksi tiesin, että korruptio on todella räikeää Ugandassa ja tiesin myös senkin, että ihmisoikeudet ovat täällä vain sanahelinää. On hauska ajatella, että kaikesta tuosta ”tiedosta” huolimatta olin sinisilmäinen ja luottavainen aina siihen asti, kun karu todellisuus sivalsi päin näköäni ruoskan tavoin. 

Täälläpäin viidakon lait pätevät

Viidakon laeista huolimatta olen saanut korvaamattomia ystäviä

Ajattelimme Saaran kanssa ensin katsoa koko matkan loppuun asti ja sen jälkeen sulatella kaikkea tapahtunutta blogimme päätöspuheenvuoroissa. Luvassa on siis melkoista hyvien ja huonojen puolien vertailua sekä fiilisten läpikäyntiä matkamme eri vaiheilta. Viikonlopuksi olemme lähdössä jälleen kohti Kampalaa ystäviemme kanssa hauskaa pitämään. Ensi viikko pitää puolestaan sisällään suuria muutoksia. Tämä taistelupari eroaa ensimmäistä kertaa kahteen ja puoleen kuukauteen. Minä olen lähdössä Tansaniaan kaveria tapaamaan Kilimanjaron kupeeseen ja Saara suuntaa oman poppoonsa kanssa kohti kolmepäiväistä safaria Murchinson Falls –kansallispuistoon. Ollaan jännän äärellä! :D

Mitähän tulevaisuus tuo tullessaan...?

Suukkoja! ;)

Vesaboy